-

Sitähän aina haluu lähteä jonnekkin. Muuttua. Muuttaa. Paeta hetkeks tai kauemmaks aikaa. Tehä jotain uutta ja spontaania. Juosta pakoon. Ja hienoahan se on. Ja jännitävää, jos pystyy noin vain repäistä, tai muuttaa paikasta juntti-pikku-kylä paikkaan unelmien-kaupunki-täynnä-puhtaita-sivuja. Tapaa uusia ihmisiä, muutta itteään sellaseks miksi haluaa. Mut sit muhun iski. Miten sä pystyt ittees paeta? Sähän oot ite kumminkin aina sä. Riittäkö se sit kun et oo enää vanha sä, vaan oot muuttanut elämäs ja itteks haluamasi mukaiseks. Eiks sul kummiski aina oo ne sun arvet jäljellä, ne vahnat muistot ja tavat?